Idearepun tarina

Oli aurinkoinen kevätpäivä vuonna 1999, kun Eija saapui varkautelaiselle yhtenäiskoululle työhaastatteluun. Eija sai paikan ja kävi kuten rehtori ennusti, syntyi työpari Eija ja Teija ja yhteistyö alkoi.

Eijalla oli uudella koululla opetusta eri luokka-asteilla ja uuden, suuren koulun toimintatavoissa pienen kyläkoulun jälkeen oli opeteltavaa. Teijan, muiden alkuopettajien ja erityisopettajan avulla Eija pääsi uuteen työympäristöön mukaan. Yhteistyö sujui ja arjen ilot, haasteet ja surut jaettiin. Yhteisissä kahvihetkissä juttu lensi, huumori kukki ja luovuus rönsyili.

Ensimmäinen suurempi yhteistyöprojekti oli Eijan, Teijan ja muutaman kollegan Suomen kulttuurirahaston apurahan turvin toteuttama Kansanperinne –projekti. Kaikki alkuopetuksen oppilaat pääsivät tutustumaan eläin- ja ihmesatuihin, peikkotarinoihin, Kalevalaan ja hölmöläissatuihin. Eri oppiaineet ja luokkien välinen toiminta yhdistyivät. Yhteistyö tiivistyi projektiin syventymisen myötä yhä enemmän.

Eijasta ja Teijasta tuli myös koulutuspari. He kouluttivat koulunkäynninohjaajia, aamu- ja iltapäiväohjaajia sekä opettajia lähiseudulla, jakaen tietojaan, taitojaan ja ideoitaan. Koulutuksissa osallistujat pääsivät toimimaan ja osallistumaan itse.

Koulutustoiminta, ystävyys, työkaveruus ja yhteistyö koulussa jatkui 12 vuotta. Eija ja Teija ovat aina halunneet jakaa ideoitaan kollegoille. Tehtävämonisteita tarjottiin muidenkin käyttöön. Toisen keksimä toiminnallinen opetusleikki tai projekti innosti aina toista. Opettajien yhteistyö opetustyötä kehittäen ja toinen toistaan tukien auttaa työssä jaksamista. Opetustyössä syntyi monia oivalluksia opetustavoista ja materiaaleista. Nämä oivallukset ovat vaikuttaneet siihen, mitä Eija ja Teija nykyisin tekevät. No, mitä nämä oivallukset sitten olivat?

Kerran oppilaat pyysivät, että voisiko tänään olla kielioppia. Jos sitä ei ollut sinä päivänä ohjelmassa, olivat oppilaat pettyneitä ja anoen pyysivät, että eikö se mitenkään voisi onnistua. Kirjoittamista inhonnut oppilas kirjoitti koko tunnin innoissaan, kun hän pääsi välillä ajamaan mahalaudalla sanalappujen luokse. Hän jopa tarjoutui auttamaan toisia kirjoittamisessa.

Englannin tunnilla viidennen luokan pojat naureskelivat opettajan leikkimisehdotukselle. Tunnilla he kuitenkin pyörittivät ääntelevää leikkipalloa innokkaina toisilleen ja luettelivat samalla kuukausia englanniksi. Matematiikan tunnilla oppilaat juoksivat, pomputtivat palloa ja hyppivät piharuudukoissa koulun pihalla. He laskivat koko tunnin. Jos matematiikan tunnilla laskettiin vain kirjatehtäviä, eräs oppilas sai tuskaillen laskettua muutaman laskun.  Mutta kun oppituntiin liitettiin toimintaa, hän laski motivoituneena koko tunnin. Monta kertaa oppilaat hihkuivat innostuksesta, kun piiloista löytyi tehtäviä, joita sai ratkoa kaverin kanssa. Vaihtelevat oppimisympäristöt ja monipuoliset välineet olivat selvästi Eijan ja Teijan toimintaideoiden ydin. Oppimisen ilon avaimia oli löytynyt!

Vuosien aikana toiminnallinen opetus on tullut osaksi sekä Eijan että Teijan oppilaiden kouluviikkoa. Innostava, piristävä ja motivoiva toiminnallisuus on mukana silloin, kun se on tarkoituksenmukaista. Opeteltavaan aiheeseen sopivasti liitettynä se voi myös auttaa oppimista, tukea erilaisia oppimistyylejä ja edistää koulussa viihtymistä. Oppilaiden puheensorina, nauru ja innosta hihkuminen ovat parasta palautetta opettajalle.

 

Eija opiskeli työn ohessa draamapedagogiksi ja sai opiskelukavereilta toiveen koota hyviksi havaittuja toimintaideoitaan kirjaksi.  Niin syntyi menestynyt Ryhmä toimimaan! -kirja. Kirjan tekeminen oli tullut jo tutuksi Tuija Karjalaisen kanssa tehdystä Kuvallisen ilmaisun taito 1 ja 2 -kirjoista. Eijaa pyydettiin mukaan myös Juho Norrenan toimittaman Ryhmä oppimaan ! -kirjan kirjoittajaksi. Aiheena oli toiminallinen oppiminen.

Vuonna 2009 Eija soitti Teijalle. Hän oli päässyt opettajaksi kotiseudulleen Heinävedelle. Nytkö yhteistyö loppuisi? Miten tästä eteenpäin? Mutta yhteistyö ja ystävyys jatkui puhelimen, sähköpostin ja tapaamisten muodossa. Pulppuavia ideoita jaettiin ja kehiteltiin ja tuki opetustyön haasteissa oli joskus tarpeen.

Eijalta jäi julkaistusta kirjasta ideoita yli ja ideoita syntyi yhteistyönä lisää. Sähköisen materiaalin näppäryys tuli mieleen. Voisiko tehdä vinkkimateriaalin digitaalisena? Näin vuosien yhteistyö avasi Idearepun. Ideoita ryhdyttiin kokoamaan ja kuvaamaan säännönmukaisemmin. Uusia oppimispelejä ja tehtäviä kehitettiin.

Yhteistyötahoa etsien löytyi kuopiolainen Mobie Oy, joka teki digitaalista oppimateriaalia. Eija ja Teija saivat materiaalia esiteltyään kutsun tapaamiseen. Mobie ehdotti materiaalin kääntämistä myös englanniksi. Siitä se alkoi. Eija ja Teija perustivat 1.3.2018 yrityksen Ideareppu/ Finnish Active Learning.

Matka luokanopettajina ja sivutoimisina yrittäjinä on ollut Idearepun suunnittelijoille opettavaista, mielenkiintoista, innostavaa ja antoisaa. Eija ja Teija ovat opetelleet työskentelyalustan käyttöä internetissä ja paljon siihen liittyviä digitaalia taitoja. Myös yritystoiminta siihen liittyvine koukeroineen tullut tutummaksi. Välillä epätoivon tunteet ovat uhanneet latistaa. Kaikki ei aina suju suunnitellusti tai aikataulujen mukaan. Päivätyö on palkitsevuudestaan huolimatta myös hyvin haastavaa. Mutta koulussa ovat oppilaat, joiden kanssa Eija ja Teija toteuttavat ideoitaan ja nauttivat heidän innostaan, kun he voivat opiskella myös liikkuen, leikkien ja pelaten.

Nyt Eijalla ja Teijalla on toiminnallisen opetuksen kursseja myynnissä sekä Suomen kaupassa että kansainvälisessä kaupassa. He kouluttavat opettajia toiminnallisten opetuksen saloihin ja tekevät innokkaasti lisää materiaalia. Mitähän tapahtuu seuraavaksi?